Kaikkea koirat saa tekemään. Ajeltiin eilen iltapäivällä n.300 km Annen, Taikan ja Hipun kanssa epäviralliseen BH-kokeeseen. Tai koe oli Annella ja Taikalla, me oltiin Hipun kanssa turisteja. Kimmokkeena reissuun toimi mahdollisuus nähdä Hannaa ja Viliä.

Lähdimme hyvissä ajoin Annen kanssa ajelemaan kohti Merikarviaa. Ajatuksena oli käydä matkan varrelle osuvassa Tapion Lankakaupassa. Päntäneellä. Suosittelen kyllä jokaiselle neulomista harrastavalle. Siellä oli lanka poikineen. Tarkoituksena oli pistäytyä vain hakemassa eräs lanka, jonka olin jo aikaisemmin valinnut. Eihän sieltä niin vaan päässyt lähtemään. Meillä meni n.tunti siellä lankoja ihastellessa ja voi sitä päättämisen vaikeutta. Tulihan sieltä mukaan "muutama" lankakerä. Nyt riittää tekemistä hetkeksi, kunhan olisi aikaa...

Saavuimme perille kohtuu ajoissa. Koepaikkaa saimme hieman etsiä, mutta löytyhän se viimein. Ilma oli kyllä kurja, vettä ripsi ja oli tosi kylmä. Hetken päästä ei kylmyyttä huomannut enään, kun Hanna ja Vili saapuivat paikalle. Vilistä oli kasvanut reipas nuori hoffinalku.

Kyllä veljeksillä oli hauskaa, kun saivat leikkiä pitkästä aikaa.

Välillä Vili malttoi hieman poseeratakkin

Annella ja Taikalla meni epävirallinen  Bh-koe kivasti, saivat hyväksytyn, joten eiköhän kohta ole vuorosa viralliset kokeet.

Lähdimme ajelemaan kahdeksan maissa kotiin. Matkalla kohtasimme pari hirveä, onneksi ne olivat pellolla eivätkä tulleet tielle.

Kotona olikin sitten kiva mennä saunaan lämmittämään palelevat luut lämpimäksi. 

 No jopas on aika kulunut viime päivityksestä. Pitäis tiheämmin kirjoitella, mutta kevät on niin kiireistä aikaa, ettei tahdo ehtiä.  

Olemme käyneet koirien kanssa hieman treenailemassa metsässä jälkeä ja ruutua. Aloitimme treenit vielä lumien ollessa maassa. Tulipa kokeiltua kerran Hondan nelivedon tehokkuus. Eipä sekään ihan kaikesta selviä. Onnistuin jäämään kiinni eräälle metsätielle. Ajattelin parkkeerata auton tienreunaan, jotta satunnaiset ajelijat pääsevät meistä ohi. Tulikin mentyä hieman liian lähelle reunaa ja sinnehän auto humpsahti. Saimme tehdä Helin kanssa hikisen puolituntusen, ennenkuin auto lähti irti. Onneksi koiranomistajan autossa on aina ylimääräistä tavaraa ja tällä kertaa koirien muovinen juoma-astia sai toimia lapiona. Muita työvälineitä ei meillä sitten ollutkaan. Oltiin melkoisen rapasia kun auto lähti irti. Kiitokset Helille avusta !

Hipun sisko Vinka on myöskin ollut meidän kanssa treenailemassa. Vinkalla on vauhtia ja energiaa vaikka Hipulle jakaa. Hyvin Vinka kuitenkin jaksaa keskittyä jäljelle, yleensä jälki on loppunut Vinkan mielestä kesken 

Kävimme maaliskuun puolessavälissä katsomassa Delin luonnetesti Muuramessa. Lähdimme aamulla Annen ja Taikan sekä Hipun kanssa ajelemaan. Matka sujui mukavasti,  pari tuntia siihen kului. Kun saavuimme perille, tulivat Taru Virve ja Deli juuri paikalle. Oli tosi ihana nähdä Deliä sekä tietenkin Tarua ja Virveä. Deli oli pudottanut kaikki karvansa, se oli melkoisen hauska ilmestys pitkine jalkoineen  Deliä ei karvattomuus paljon häirinnyt, vaan se suoritti testin hienosti läpi saaden kokonaispisteitä 196. Osa-alueittaan pisteet :Toimintakyky +1, terävyys +1, puolustushalu +1, taisteluhalu +3, hermorakenne +1, temperamentti +3, kovuus +3, luokse päästävyys +3, laukaisu pelottomuus +++.  Kyllähän olen aina tiennyt, että Deli on upea koira, mutta nyt se on sitten testilläkin todistettu  

Hippu jaksoi hyvin matkan, reippaasti se tervehti uusia ihmisiä ja matkan ajan nukkui takapenkillä. Taikan kanssa ne tulivat myös erittäin hyvin toimeen.

Käymme päivittäin koirien kanssa metsässä lenkillä. Koirat saavat juosta vapaana, energia kuluu. Usein iltasella on Heli koiriensa kanssa meidän mukana. Olen kuullut joskus sanottavan, etteivät hoffit tule kovin hyvin toimeen muiden koirien kanssa, Meidän koirat (5 kpl) todistavat ainakin väitteen vääräksi. Koirie kesken ei esiinny minkaanlaista agressiivisuutta, vaan ne leikkivät välillä ja sitten taas jatkavat juoksemista.

Olemme ottaneet välillä Ossin ja Hipun leikkimään kahdestaan. Niiden leikit sujuvat tosi kivasti. Toivottavasti ystävyys säilyy sitten aikuisenakin. 

Eräänä aamuna lenkillä ollessa saimme muistutuksen metsässä olevista vaaroista. Istuin kannon päälle juttelemaan puhelimeen, kun huomioni kiinnittyi Metkuun, joka tuijotti tiivisti sammalmätästä, välillä kuonoaan lähemmäs työntäen. Arvasin heti mistä oli kyse ja huutoni kuului varmasti Seinäjoenkeskustaan. Lähemmäs mennessä huomasin, että arvaukseni osui oikeaan. Sammaleella köllötteli kyy kita auki valmiina iskemään. Nappasin Metkua pannasta ja vedin sen pois. Käärme lähti heti luikertelemaan pakoon. Säikähdimme varmasti molemmat yhtä paljon  Toivotaan, että tämä jää meidän ainoaksi kohtaamiseksi kyiden kanssa tänä kesänä.

Ensi viikon loppuna lähdemme Hipun kanssakäymään Merikarvialle tapaamaan Hipun velipoikaa Viliä ja muita sukulaisia. Laitan loppuun Hannan laittaman kuvan Vilistä, ihana nähdä heitä pitkästä aikaa.

 Minusta on tullut vanha ja hidas  Hippu on rauhallinen ja  hitaan oloinen pentu. Se ei turhia hötkyile vaan katselee ja mietiskelee asioita ennen toimintaa. Tai niin olen ajatellut. Nyt täytyy alkaa muuttaan mieltään.

Hipun tuhotöiden lista on melko pitkä. Viimeksi tänä aamuna meni isännän kengät. Niitähän saa onneksi uusia. Huolestuttavinta on Hipun suuri kiinnostus johtoihin. Onneksi ei ole tapahtunut mitään vakavaa. Muutaman kerran nettijohto on katkennut Hipun toimesta. Onpelukoneen johto, lampun johto kuuluvat listaan. Onneksi ne eivät olleet seinässä silloin. Olen laittanut kaikki mahdolliset johdot suojaan, mutta aina joskus Hippu löytää uhrin hampailleen. Jostain syystä Hippu on ihastunut myöskin villalankoihin, ja sillä on tosi hyvä hajuaisti, langat löytyvät vaikka kuinka piilottelen niitä, ilmiselvä hakukoiran alku 

Kyllä sillä on puruleluja ja -luita. mutta jostain syystä kielletty on kivempaa  Taidampa lähteä jälleen eläinkauppaan ostamaan lisää puruluita..

Tämän aamuinen "käsityö"

Miehen kengät unohtuivat eteiseen

Sitkun nukkumapaikka Hipun käsittelyn jälkeen

Ja nyt Hippu nukkuu onnellisena jalkojeni vieressä ja näkee varmaan unta uusista kepposista. On se vaan ihana pentu, kaikesta huolimatta 

 Elämä on pikkuhiljaa palautunut uomiinsa. Vaikka eihän se ihan ennalleen ole palautunut, siitä on pitänyt Hippu huolen  Hippu on saanut aikaan aika paljon vahinkoa, en kyllä ymmärrä miten se onnistuu. Hippu ei ole niit'ä vilkkaimpia koiria, esim. Metku on ollut aina paljon ehtivämpi, mutta Metku ei ole saanut niin paljon vahinkoa aikaa. Hipun vahinko listaan kuuluu esim.katkaistu nettijohto, poikki purtu ompelukoneen johto, syödyt talvisaappaat, yhdet urheilukengät yms. Oma vikahan se on kun ei vahdi pentua 

Olemme käyneet Metkun kanssa pari kertaa esineruutu harkoissa. Talvitauko on tehnyt Metkulle hyvää, se on ilmiselvästi hoksannut esineruudun idean. Esim. tänään harkoissa se etsi tosi innokkaasti esineitä ja toi ne suorintatietä minulle. Kunhan maastot sulavat kunnolla niin pääsemme harjoittelemaan jälkiä. Tottiksen kanssa onkin sitten hankalampaa, mutta treeniä treeniä lisää, niin jospa sekin alkaisi sujua.

Tänään tein Hipulle eka jäljen. Hippu hoksasi jäljen idean heti. Jälki oli muutaman metrin  pitkä ja joka askeleella oli makupala. Nenä teki hyvin töitä ja jälki oli pian menty. Metsätreenin jälkeen menimme Nurmon keskustaan hieman treenailemaan Metkun kanssa tottista ja Hippu tutustui muuten vaan kylään. 

Nyt koirat nukkuvat tyytyväisinä treenien jälkeen 

Sain puhelinsoiton Helsingistä. Perheen 17-vuotias hoffi oli kuollut ja nyt heillä oli suuri ikävä . Aikamme juteltua tulimme siihen tulokseen, että Capone olisi sopiva koira heille. Lauantaina sitten Capone lähti kohti uutta kotia. Olimme Caponen ja Hipun kanssa juna-asemalla vastassa. Pojat käyttäytyivät hienosti asemalla. Junan saapuessa asemalle ei kumpikaan pelännyt vaan uteliaasti ne katselivat junasta pois tulevia ihmisiä. Capone tunnisti uuden perheenjäsenensä ihmisjoukosta ja tervehti iloisesti. Ajelimme meille ja parin tunnin kuluttua lähti Capone kohti uutta kotia. Illalla sain puhelinsoiton. Capone, jonka uusi nimi on nyt Lionel eli Leo, oli käyttäytynyt hyvin , oli syönyt puruluuta ja nukkunut junassa ja heti perille päästyä oli ollut kova vauhti päällä 

Kävimme junalle saattokeikan jälkeen Hipun kanssa kävelyllä kaupungilla ja parissa liikkeessä. Hippu tykkäsi kun ihmiset silittelivät ja juttelivat sille. Melkein heti kotiin tultua lähdimme treeneihin. Kävimme ensin tottiskentällä Metkun kanssa tottistelemassa ja sitten siirryimme metsään. Teimme kevään ensi esineruututreenit isoille koirille. Hipun kanssa kuljeskelimme hieman ruudussa ja yllättäen sieltä löytyi muutama lelu , kukahan ne sinne oli unohtanut 

Nyt on reilun kahden kuukauden urakka ohi. Ajatukset ovat ristiriitaiset. Ehdin kiintyä jokaiseen pentuun, kaikki olivat suurenmoisia persoonia.  Mieli on toisaalta iloinen, kaikki pennut ovat saaneet ihanat kodit. Toivottavasti uudet omistajat jaksavat muistaa minua joskus kuvilla ja kuulumisilla.

Onneksi meille jäi tuo kulta Hippu 

 Siis ei voi olla totta, kuinka vaikeeta on yhden kirjoituksen tekeminen  Olen kirjoittanut jo pariin kertaan kertomuksen, joka on sitten yhtäkkiä häipynyt. Kokeillaan vielä kerran.

Lähdimme viikko sitten lomamatkalle synnyinseudulleni Oulun lähelle. Hieman jännitti lähteä neljän koiran kanssa, joista kaksi on vielä ihan pieniä. Turhan pelkäsin, matka sujui tosi hienosti. Saavuimme perille iltapäivällä. Siskoni ja kummityttöni olivat jo saapuneet paikalle. Oli kiva nähdä heitä pitkästä aikaa.

Pihapiiri ilta-auringonvalossa

Päivät kuluivat ulkoilun ja hieman shoppailunkin merkeissä.

Sisällä pojat löysivät ihmeesti heti oman nukkumapaikkansa:

Ihme vaan, että nukkumapaikka on aina vesiastian vieressä ja mielellään vielä niin, että toinen korva on vesiastiassa.

Kaikki ei suinkaan sujunut ihan hyvin. Hippu alkoi perjantaina oksentamaan ja meni pian huonoon kuntoon. Soitin eläinlääkärille ja sen jälkeen koira autoon ja lujaa vauhtia kohti oulua. Onneksi poliisit eivät olleet liikenteessä, olisi tainnut kortti lähteä. Muutaman tunnin kuluttua ja kolmen eri lääkärin tutkimusten jälkeen päädyttiin Hipun leikkaamiseen. Onneksi kuitenkin uusinta kuvissa näkyi, että esine oli liikkunut ja päädyttiin odottamaan josko esine tulisi luonnolista tietä ulos. Niinpä lähdimme unisen (Hippu oli rauhoitettu jo leikkausta varten) pennun kanssa takaisin. 

Capone on alkanut osoittamaan tyypillisiä hoffin piirteitä

ruoka kiinnostaa, välillä ehkä hieman liikaakin  Myöskin ei voi aukaista jääkaapin ovea niin, ettei pennut istu oven vieressä.

Myöskin pentujen nukkuma-asennot ovat aika hauskoja:

Kyllä me tehtiin hyödllistäkin lomalla, siivosimme hieman mökkiä. Välillä siivoaminen oli hieman haasteellista, apureita kun tahtoi olla hieman liikaakin 

Kotimatka sujui yhtä hyvin kuin menomatka. Olihan se kiva tulla kotiinkin, mutta pääsiäisenä lähdemme takaisin 

Kotiin tultua sain mukavan puhelinsoiton, mutta siihen palaan myöhemmin.