Tänään tuli taas kerran mietittyä, että kaikkea se koiraharrastus panee tekemään  Olimme Sitkun ja muutaman muun koirakon kanssa peltojälkitreeneissä. Ilma oli kamala, vettä satoi, tuuli oli kova ja lämpöä oli n.7 astetta. Kun siellä sateessa seisoskeli kolmisen tuntia oli vaatteet melko märkänä  ja paleli luita myöten. Ilman koiraharrastusta en tuollaisessa säässä olisi varmasti viihtynyt.  Viikko sitten, kun olimme samassa puuhassa, oli lämmintä reilusti yli 20. Vaihtelevaa tämä Suomen sää.

Pellon omistaja kävi poikansa kanssa katsomassa meidän touhuja hetken, mutta he lähtivät melko pian pois, ajattelivat varmaan, että kaikenlaisia hulluja sitä maa päällään kantaa

Kun tekeminen on mielekästä ja kivaa, saa sää olla minkalainen tahansa, ei haittaa. Tänään tuntui, että olemme jotain jo oppineet. Meidän jälki oli jotain pari sataa askelta. Makupala oli melkein joka askeleella. Saas nähdä kuinka jalat ovat huomenna kipeät, on meinaan melkoinen homma kumartua parisataa kertaa ja laittaa makupala jäljelle, mutta mitäpä site ei tekisi rakkaan koiransa eteen. Sitku jäljesti tarkasti, ei tarvinnut kuin muutaman kerran hillitä hieman vauhtia ja muistuttaa että kaikki makupalat noukitaan. Tuli taas intoa harjoitteluun, kun huomasi että edistystä tapahtuu.