Kävimme keskiviikko-iltana Vöyrillä Metkun ja kaverini ja hänen koiran kanssa tokokisoissa. Metku ja minä olimme toki vain turisteja. Hyvin Metku jaksoi olla, mutta mikäs oli ollessa, kun ihmiset rapsuttelivat ja ihastelivat sitä

Torstaina matkasimme jälleen Vöyrille, tällä kertaa Sitkun,  Eijan ja siskoni Kaisun kanssa. Siskoni ei ole ollut koskaan ennen agilitykisoissa, ja saa nähdä haluaako enään koskaan lähteäkkään.Siskoni oli hieman ihmeissään, kun sanoin että lähdetäänkö käväseen lähellä olevissa agikisoissa, ja matka osoittautui yhteensä reilun sadan kilometrin mittaiseksi ja aikaa siihen kului lähemmäs viisi tuntia   Meillä on ehkä hieman erilainen käsitys lähellä olevasta Eija ja Sitku starttasivat pitkästä aikaa kisoissa. Sitku oli kyllä ihan mahdoton radalla Oli kuin Sitkun korvat olisivat jääneet jonnekkin ja agilityn tarkoituis tuntui Sitkulla olevan hukassa.

Vaikka korvat ovat pystyssä, ei se tarkoita että niillä kuulisi

Sitku kuvitteli, että kisan tarkoitus olisi Eijan kädesta nappaaminen ja päälle hyppiminen. Urheasti Eija ohjasi SItkut maaliin, tuloksena oli hylly. Eilen sitten selvisi syy Sitkun omituiseen käytökseen, kun sillä alkoi juoksu Siinä meni meidän suunnitelmat uusiksi. Olin lupautunut  heinäkuun loppuun tokokisoihin Tervakoskelle, mutta nyt ne kisat jäävät väliin. Harmillista, mutta tälläistähän se on narttukoirien kanssa

Viikonloppu sujui mukavasti. Meillä oli poikani valmistujaisjuhlat. Vieraita oli noin parikymmentä ja koiria 6 kpl. Koirat tulivat tosi hienost toimeen keskenään. Sää oli tosi lämmin, joten pystyimme oleskelemaan suurimman osan ajasta pihalla. Nautimme hyvästä ruuasta ja varsinkin mukavien ihmisten seurasta.

Sain myöskin iloisen uutisen, kun Ritva ilmoitti, että Baxi oli ollut Oulun näyttelyssä VSP ja samalla Baxi sai kolmannen sertinsä sekä casibin. Hienoa Martti ja Baxi