Rafahan on pitemmän aikaa aiheuttanut huolta huonolla terveydellään. Kuulohan sillä on ollut jo pitkään kadoksissa, samoin näkö on heikentynyt huomattavasti. Viime aikoina se on myöskin saanut yhtäkkiä läähätyskohtauksia, joiden jälkeen usein siltä karkasi pissat alle, joskus jopa sen omalle pedille. Myöskin on tapahtunut, että se on vetänyt itseään kramppiin ja valittanut ääneen.
Soittelin alkuviikosta eläinlääkärille ja sovittiin, että tuon pissanäytteen. Aloin kuitenkin miettimään, että onko siitä minkä verran hyötyä. Juttelin asiasta useiden ystävieni kanssa ja pohdin asiaa usealta kantilta. Eräs ystäväni kysyi minulta, että tuntuuko että Rafa nauttii elämästään nyt. Aloin miettimään, ettei sillä taida elään kovinkaan hyvää elämää enään.. Se pissaili sisälle mihin sattui, ja häpesi sitä jälkeenpäin. Välillä se tuntui olevan kipeä, läähätti kovin ja oli tuskaisen oloinen. Metkun ja Sitkun ei saanut tulla muutamaa metriä lähemmäs, jos niin tapahtui, alkoi kova murina Rafan taholta. Se ei jaksanut lenkkeillä, vietti suurimman osan päivästä nukkuen. Sillä oli pitkin kylkiä ja alamahalla patteja, joiden eläinlääkäri epäili olevan pahanlaatuisia.
Kaikkea edellämainittua miettiessäni tulin siihen tulokseen, että Rafan on aika päästä pois. Niinpä soitin ajan lääkärille ja eilen aamulla sitten lähdimme Rafan kanssa lääkärille. Lääkärissä meidät ohjattiin toimenpidehuoneeseen ja Aija pisti Rafalle lääkkeet ja jätti sitten meidät kahdestaan. Siinä me sitten istuimme, Rafa nuoli kasvojani aivan kuin sanoakseen, että älä sure, kaikki on hyvin (näinhän sitä haluaa sen asian ajatella) Hetken kuluttua Rafa nukahti ja pian kaikki oli ohi. Jätin Rafan lähetettäväksi polttohautaukseen. Kyllä mieli ole apea sieltä lähtiessä, olihan Rafa ollut melkein 14-vuotta meillä. Toivottavasti en joudu enään tekemään vastaavanlaisia päätöksiä. Vaikka kuinka asian järkeilee, että näin on parasta, ei voi estää mieleen tulevia ajatuksia, että jospa sittenkin olisi pitänyt odottaa ja katsoa mihin suuntaan Rafan terveys menee. Myöskin miettii mitä kaikkea olisi pitänyt Rafan kanssa puuhata ja oliko se saanut tarpeeksi huomiota perheessämme.

Kotiin tullessani koirat olivat minua vastassa ja hieman ne katsoivat, että missäs Rafa? Varsinkin Metkua tuntui vaivaavan Rafan poissaolo. Se kierteli huoneita ja etsi kaveriaan. Pian ne kuitenkin tuntuvat unohtaneen Rafan ja heidän elämä on palannut entisiin uomiinsa.
Illalla kävimme Helin ja Sakun kanssa iltalenkillä nevalla. Oli upea täysikuu ja pakkasta 24 astetta. Oli kyllä upeaa kävellä pitkin lumista nevaa, kun oli ihan hiljaista ja muita kulkijoita ei näkynyt. Se pitää ottaa vielä uusiksi.
Täytyy vielä lopuksi kehua Mai Vetin ihanaa ja empaattista henkilökuntaa. He ovat kyllä oikealla alalla, tuntuu että he välittävät oikeasti lemmikkisi hyvinvoinnista. Se on niin hyvä paikka, että koira paranee jo siitä kun käyt istumassa sen kanssa odotushuoneessa Tästä on minulla kokemusta