Niinpä sitten kävimme Delin kanssa matkalla Mäntsälässä. Matka sujui mukavasti. Kilometrejä kertyi melkein 1000, kävin viemässä Delin kotiin samalla reissulla.  Mäntsälässä meitä odotti upea hoffiherra Rocky ja hänen mukavat omistajat. Kävimme kaksi kertaa Rockyn luona vierailulla ja molemmilla kerralla astutus onnistu hyvin. Nyt ei voi kuin jännittää, että tuottiko matka tulosta. Deli menee viikolla 48 ultraan, jolloin saamme varmisuksen asialle.

Muistin ottaa pitkästä aikaa kameran mukaan lenkille. Nythän on ollut hieman erikoinen syksy, marraskuu ja maa on ihan sula. Olenkin lenkkeillyt koirieni kanssa pääosin metsässä, missä ne ovat säilyneet suhteellisen puhtaana, mitä nyt uimassa on pitänyt käydä joka kerta. Metku on aina ihan innoissaan, kun se pääsee metsään. Se ei ole hetkeäkään paikalla ja sitä elämisen riemua mikä siitä huokuu. Sitku tyytyy lönkyttelemään vierelläni, mitä nyt aina välistä innostuu leikkimään Metkun kanssa. Silloin saa varoa, ettei jää niiden alle, koirat eivät kyllä katso eteensä.

Koirat valmiina lenkille

 

Metku järjesti jälleen pienen kauhun hetken eräänä iltana. Lähdimme lenkille metsään, oli jo pimeää. Kävelimme tutun lenkin ja koirat juoksivat vapaana. Hieman ennen autolle tuloa huomasin, että Metkua ei näy missään. Huutelin sitä aikani, mutta eihän se tullut. Kävelin autolle ja käynnistin sen. Metkua ei näkynyt missään. Kävimme Sitkun kanssa vielä uudelleen lenkin. Minä näin jo sieluni silmin kuinka Metku on taistellut sutta vastaa, mutta ei ole voinut mitään. Itkukaan ei ollut kaukana. Palasimme autolle ja soitin kaverille, joka lupasi tulla töiden loputtua meille kaveriksi etsimään. Myöskin pari tyttäreni kaveria lupasivat tulla auttamaan etsimisessä. Aikaa oli kulunut jo melkein pari tuntia lenkille lähdöstä. En voinut muuta kuin istua auton luona ja odottaa. Välillä huutelin Metkua ja soitin auton torvea. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin, samassa kun kaverit saapuivat etsimään Metkua, ilmestyikin sankari paikalla litimärkäna ja hengästyneenä, mutta muuten ihan kunnossa. Kotona karkuri sai sitten herkkuluun, vaikka en oikein tiedä olisiko se sitä anasainnut