Olen jo pitempään harkinnut Metkun sterilointia. Lisäpontta asiaan sain, kun Hippu jäi meille. Nyt kun Metku alkoi osoittaan valeraskauden merkkejä, tein lopulta päätöksen. Eilen oli sitten aika viedä Metku toimenpiteeseen. Menimme lääkärille toimenpidettä varten ja sinne jätin Metkulin nukkumaan. Sovimme, että haen Metkun kotiin vielä kun se on unessa. Sen olisi kivempi herätä tutussa ja turvallisessa paikassa.
Yhden aikaan sitten eilen hain Metkun kotiin. Sitku oli aivan ihmeissään, kun kaveri tuli kotiin ihan unessa. Hippua hieman hirviti Metku joka vain nukkui.
Kuuden maissa Metku alkoi heräileen. Olihan se hieman pölmistynyt, kun koko päivä oli häipynyt sen tajunnasta. Vielä kun päässä oli hirveä muovikauluri.
Ilta sujui hissukseen, Metkulla oli hieman kipuja, mutta aika rauhallinen se kuitenkin oli.
Yöllä neljän aikoihin käytin Metkua pissalla ja kaikki oli ok. 
Aamulla kun nousin ylös kuuden aikoihin, toivotti Metku iloisena minulle hyvät huomenet ilman kauluria. Tarkemmin tutkittua asiaa huomasin, että mahan alta side oli häipynyt ja haava oli auki muutaman sentin matkalta . Ilmeisesti Metku oli repinyt kaulurin yöllä irti ja kaikenlisäksi Metku oli hypännyt yli metrin korkuisen aidan yli. Nippu karvoja oli vaan jäänyt portin päälle. Onneksi ei ollut käynyt pahemmin. 
Sittenpä ei voitu muuta kuin odottaa, että kello tulisi kahdeksan, jotta voisin soittaa Mai Vettiin. Sain ajan puoli kymmeneksi. Eihän siinä muu auttanut, kun Metku uudelleen uneen ja uudet tikit paikoilleen. 
Toivottavasti nyt tikit pysyvät ja haava umpeutuu kunnolla.

Olisihan se pitänyt arvata, että Metkun ollessa kyseessä kaikki ei mene kuin ajattelisi. 
Kaikesta huolimatta tai ehkä siitä johtuen Metku on