Siis ei voi olla totta, kuinka vaikeeta on yhden kirjoituksen tekeminen  Olen kirjoittanut jo pariin kertaan kertomuksen, joka on sitten yhtäkkiä häipynyt. Kokeillaan vielä kerran.

Lähdimme viikko sitten lomamatkalle synnyinseudulleni Oulun lähelle. Hieman jännitti lähteä neljän koiran kanssa, joista kaksi on vielä ihan pieniä. Turhan pelkäsin, matka sujui tosi hienosti. Saavuimme perille iltapäivällä. Siskoni ja kummityttöni olivat jo saapuneet paikalle. Oli kiva nähdä heitä pitkästä aikaa.

Pihapiiri ilta-auringonvalossa

Päivät kuluivat ulkoilun ja hieman shoppailunkin merkeissä.

 

Sisällä pojat löysivät ihmeesti heti oman nukkumapaikkansa:

Ihme vaan, että nukkumapaikka on aina vesiastian vieressä ja mielellään vielä niin, että toinen korva on vesiastiassa.

Kaikki ei suinkaan sujunut ihan hyvin. Hippu alkoi perjantaina oksentamaan ja meni pian huonoon kuntoon. Soitin eläinlääkärille ja sen jälkeen koira autoon ja lujaa vauhtia kohti oulua. Onneksi poliisit eivät olleet liikenteessä, olisi tainnut kortti lähteä. Muutaman tunnin kuluttua ja kolmen eri lääkärin tutkimusten jälkeen päädyttiin Hipun leikkaamiseen. Onneksi kuitenkin uusinta kuvissa näkyi, että esine oli liikkunut ja päädyttiin odottamaan josko esine tulisi luonnolista tietä ulos. Niinpä lähdimme unisen (Hippu oli rauhoitettu jo leikkausta varten) pennun kanssa takaisin. 

Capone on alkanut osoittamaan tyypillisiä hoffin piirteitä

ruoka kiinnostaa, välillä ehkä hieman liikaakin  Myöskin ei voi aukaista jääkaapin ovea niin, ettei pennut istu oven vieressä.

Myöskin pentujen nukkuma-asennot ovat aika hauskoja:

Kyllä me tehtiin hyödllistäkin lomalla, siivosimme hieman mökkiä. Välillä siivoaminen oli hieman haasteellista, apureita kun tahtoi olla hieman liikaakin 

 

Kotimatka sujui yhtä hyvin kuin menomatka. Olihan se kiva tulla kotiinkin, mutta pääsiäisenä lähdemme takaisin 

Kotiin tultua sain mukavan puhelinsoiton, mutta siihen palaan myöhemmin.