Kyllä syksy on upea vuodenaika. Varsinkin tälläiset päivät kuin tänään. Aurinko paistaa ja lämpöä taisi aamulla olla 5 astetta. Ilma oli ihanan raikas. Kävimme koirien kanssa tavanomaisen metsälenkkimme aamulla. Tuntui kuin koiratkin olisivat nauttineet tänä aamuna lenkistä normaalia enemmän. Ne olivat tosi vauhdikkaal tuulella, juoksivat ja hyppivät sydämensä kyllyydestä. Sitä menoa oli ihana katsoa. Tuli myöskin todistettua, ettei hoffi ole kovin riistaviettinen.Törmäsimme yllättäen hirveen. Tai hirvi oli n.sadan metrin päässä. Kyllähän Sitku ja Metku lähtivät sen perään, mutta palasivat melko pian takaisin. Hyvä niin, ehdin jo pelästyä, että mistähän alan etsiä niitä. Loppulenkki sujuikin sitten hieman rauhallisimmissa merkeissä. Huomasin vaan, että hyvin on Sitkun esimerkki uponnut Metkuun: mitä likaisempi oja, sen kivempi sinne on pulahtaa. Luulisi, että vesi alkaisi olla jo niin kylmää ettei uiminen kiinnostaisi, mutta valitettavasti  ei veden kylmyys meidän koiria hidasta

Kävimme treenaamassa eilen tottista. Olen ilmoittanut Sitkun tokokisoiihin sunnuntaille. Hieman olen alkanut perumaan mielessäni osallistumista, tuntuu ettei Sitku ole vielä valmis kisaamaan voittajissa. Meillähän on ruudun kanssa ollut ongelmia. Olemme nyt treenanneet sitä usein, palattiin taaksepäin harjoituksissa ja tuntuu, että se alkaa jo sujumaan paremmin. Nyt on sitten tunnari alkanut tökkimään. Ilmeisesti olen saanut Sitkun luulemaan, että ensin tuodaan mikä kapula tahansa ja vasta toisella kerralla tuodaan oikea Kävin tänään ostamassa kassillisen uusia tunnarikapuloita, jospa se joskus onnistuisi oikeinkin Nyt mietinkin, olisiko parasta jättää kokeet väliin ja keskittyttäis harjoittelemiseen. Toisaalta olen ilmoittanut jo Sitkun sinne ja lupasin kaverille, että menemme yhtämatkaa kokeeseen, ei viitsisi jättää kaveria yksin. Pitää vielä harkita mitä teen.

Treenien jälkeen menimme Annen ja Taikan kanssa raveihin. Metku käyttäytyi ihan kuin olisi ollut ennenkin raveissa, hevoset eivät olleet lainkaan pelottavia, eikä kuulutukset säikäyttäneet lainkaan. Olisi vaan ollut niin kiva painia Taikan kanssa.

Muutenkin Metku on reipas hoffityttö. Se ei piensitä hätkähdä. Rohkeasti se menee tutustumaan uusiin asioihin ja ihmisiin. Hieman "huonokuuloinen" se tahtoo olla, jos sitä ei kiinnosta mitä yritän sille sanoa tai käskeä niin eihän se mitenkään kuule Metku on myöskin  kovasti oma-aloitteinen. Tässä yksi päivä se huomasi, miten ulko-oven saa auki. Voi sitä riemua, kun se pääsi pihalle, minä en ole kyllä asiasta yhtä riemuissani.