Viime viikonloppuna oli jälleen vuorossa hovawarttien vuotuinen erikoisnäyttely ja tokokisat. Meillähän oli Sitkun kanssa tarkoitus osallistua tokoon, mutta Sitkun sairastelujen takia se sitten jäi. Niinpä lähdimme perjntai-iltana ajelemaan Helin ja Sakun sekä Metkun kanssa. Matkalla poikkesimme Ideaparkin Partioaitassa ostamassa minulle vaelluskengät tulevaa Kuusamon reissua varten. Olimme hotellilla joskun kuuden maissa. Hotellilla oli samaan-aikaan thaimaasta adoptoitujen lasten ja heidän vanhempien kesätapaaminen. Oli Metkulle hyvää harjoitusta, kun lapset juoksivat ja kiljuivat ympärillä.

Huone oli positiivinen yllätys. Se sijaitsi maantasalla ja huoneesta oli ovi ulos. Aivan mahtava paikka olla koirien kanssa.

Lähdimme melkopian koirien kanssa lenkille ja sen jälkeen syömään. Ruoka olikin erittäin hyvää, runsas seisovapöytä, jota ihan kiitettävästi tyhjensimme. Laitoimme melko aikaisin nukkumaan, tai tarkoitus oli nukkua, mutta koirat pitivät huolen ettei uni ollut kovin syvää. Huone oli kuuma ja koirat olivat hieman rauhattomia.

Aamulla menimme ensin koirien kanssa pienelle aamulenkille ja sen jälkeen aamupala ja sitten nokka kohti Tervakoskea. Siellä olikin jo tokot alkamassa. Pystytimme teltan viimevuotiselle paikalla.

Sitten menimme myyntipisteeseen. Olimme lupautuneet talkoisiin ja olimme hoffipisteessä pari tuntia töissä. Valitettavasti vieressä oli hoffitavaroiden myyntipiste Kukkaroni keveni melkoisesti, kun siellä oli niin paljon kaikkea kivaa myynnissä. Kaikki tavarat olivat kyllä kovin tarpeellisia, joita ilman ei voi elää .

PAiva sujui mukavasti tottiksia seuratessa. Oli kiva seurata koirien suorituksia, hoffit kun eivät ole niitä varmimpia tottistelijoita, vaan välillä tulee tehtyä jotain muuta mitä pitäisi Ohjaajilla ei varmaankaan ollut yhtä hauskaa, ainakaan juuri sillä hetkell kun hoffi alkoi hieman "irrotella" Kyllä hoffit vaan ovat ihania

Illalla menimmekin sitten lenkille ja otimme kamerat mukaan.

Lenkkimaastot olivat kyllä upeita.

Meidän hotelli

Sitten olikin taas syömisen aika. Ite sorruin vaan hieman ahmimaan karkkeja ennen ruokailua ja eihän sitä jaksanut syödä sitten oikeaa ruokaa.

Yö sujuikin edellistä huomattavasti paremmin, koiratkin nukkuivat hyvin levollisesti koko yön.

Aamulla olikin sitten hieman jännitystä ilmassa, kun suuntasimme näyttelyyn.

Heli ja Saku olivatkin melko aikaisessa vaiheessa kehässä.

Saku oli ErittäinHyvä. Koiria avoimissa uroksissa oli yli 60. Komeita hoffeja oli Sakun lisäksi aika monta.

Hanna ja Hofmacher Heros

Kierhoff's Showy Ferio

Meilä Metkun kanssa olikin pitempi odotus, kehämme oli kaksi tuntia myöhässä. Kyllähän se aika siinä kului, Tarun sakki tuli paikalle ja aika kului heidän kanssa rupatellessa ja muitakin tuttuja tavatessa. Näimme mm.Metkun kasvattajan sekä Metkun siskojen perheitä.

Metkun sisko Sade eli Biskaya. Kovin tyttäret olivat samanoloisia. Oli kiva nähdä.

Tulihan se meidänkin vuoro lopulta. Minua jännitti ihan sairaasti ennen kehäänmenoa, en ollut oikein varma miten Metku suhtautuisi tuomariin, Tampereella kun tuomari oli Metkun mielestä hieman epäilyttävä. Pelkoni oli ihan turhaa, Metku oli niin hieno ja reipas, tuomari jopa mainitsi arvostelussa että erittäin mukavan luonteinen koira. Muutenkin tuomari tykkäsi Metkusta Erinomaisesn verran.

odotellaan kehään menoa....

kehässä juoksua

ja näin kiire oli Metkulla kehästä pois.. (Helin luo )

Kehästä tultua olikin sitten palkan vuoro.

Samaan aikaan kun olimme kehässä olivat Virve ja Deli toisessa kehässä.

Heillä menikin kivasti, Deli sai ERIn ja SA:n.

Saku tarkastelee näyttelykenttää

Sitten oli meidän vuoro mennä uudelleen kehään, kilpailuluokka alkoi. Erimin saaneita koiria oli kaikkiaan 37:stä koirasta 9:n. Tuomari juoksutti meitä kaikkia ja pudotti sitten yksitellen pois.

Oli melkoinen urakka juosta useampi rinki. Tulihan se lähtö meillekkin ja yllä oleva kuva on otettu kun saimme käskyn poistua kehästä. Huom.ohjaajan iloinen ja helpottunut ilme, kun ei enään tarvitse juosta

Arvostelut ketivät vähän yli neljään ja sen jälkeen alkoi palkintojen jako viime vuoden eri lajeiden parhaille koirille. Heli ja Saku saivat myöskin palkinnon, he suorittivat viime vuonna pelastushaun kokeen hyväksytysti.

Seurasimme valinnat loppuun ja Tervakosken Päänäyttelyn ROP:ksi tuli Damirazin Yönritari. VSP oli edellisen sisko Damirazin Yönvaltiatar. Sisarukset ovat jo 8,5 vuotiaita. Hieno saavutus, molemmat koirat ovat olleet kumpikin jo aikaisemminkin Tervakosken voittajia.

Sitten olikin hyvästien jättämisen vuoro ja kotimatka alkoi.

Matka sujui mukavasti, mitä nyt loppumatkasta alkoi väsymys jo painaa ja jutut alkoivat olla melko levottomia. Niin sitä kuiten kotiin päästiin ja oli kiva laittaa omaan petiin nukkumaan.

Kyllä Tervakosken tapahtuma on aina yhtä mukava, että eiköhän ensi vuonna uudeleen.

 Ai niin, meinasi unohtua laittaa tämän söpöläisen kuva. Turistina oli hieman "väärän"rotuinen koira, mutta olihan se kyllä söpö