Onpas aikaa vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä. Aika tahtoo vaan kulua niin nopeasti, ettei tahdo perässä pysyä. Onneksi kohta on syksy ja elämä palaa normaaliin uomiinsa. Metku kasvaa ihan silmissä, tai ainakin jalat sillä kasvaa, tuntuu ettei koira olekkaan muuta kuin jalkoja.

Tänään oli Lapualla agilitykisat. Siellä oli kaksi virallista starttia ja epävirallinen PM-joukkuekisa. Ilma oli jälleen helteinen, lämpöä n.27 ja ilmankosteus oli korkea. Oli kuin olisi  ollut huonosti lämmitetyssä saunassa. Metku lähti mukaan turistiksi. Eija toimi Sitkun kartturina. Eka startti meni ihan poskelleen, en huomannut ilmoittaa Sitkulle missä olin ja sen aika menikin radalla siihen kun se yritti etsiä minua  Hyllyhän siitä tuli.

 Toinen rata meni hieman paremmin, kun saatin Sitkut lähtäpaikalle ja jäin odottelemaan sitä maali

Joukkuekisa menikin sitten ihan hyvin, Sitku keskittyi Eijan kanssa menemään eikä sen tarvinnut etsiä mammaa radan reunalta. Vielä jos olisi ollut vaikka pari starttia, niin ei tiedä kuinka hyvän tuloksen SItku olisi saanut Eija, kyllä se vielä iloksi muuttuu  Eijallle kuuluu iso kiitos, kun hän viitsii viedä Sitkua kisamaan.

Kisan jälkeen menimme vielä Unnin, Vennin ja Katin kanssa uimaan.

Välillä Metku kokeili uida seisollaan

On se ihmeellistä, kuinka pentukoiralla riittää energiaa. Ajattelin, että kyllä Metkulle taitaa uni maistaa kunhan tulemme kotiin, mutta mitä vielä, vauhti senkun kiihtyy iltaa kohti.

Sitkun kanssa olemme harjoiteleet tokoa pitkästä aikaa. Olisi tarkoitus mennä lähiaikoina ensimäiseen voittajaluokan kisaan. Voi todeta vanhan fraasin, että kyllä se kotona osaa mutta Sitkun tuntien kisoista voi odottaa ihan mitä vain.

Huomenna olisi tarkoitus mennä peltojälkitreeneihin Sitkun kanssa ja eiköhän Metkunkin olisi jo aika aloittaa treenit