Lähdimme heti aamusta Sitkun ja Metkun kanssa lenkille. Ajattelin, että tekisimme hieman normaalia pitemmän aamulenkin, joten jätin Rafan kotiin. Ilma oli hieman sateinen, mutta eipä se meitä hidastanut. Lähdimme Uitonloukolle päin, koska ajattelin, että meidän vakituisissa metsissä on viikonloppuisin nykyisin hirvenmetsästäjiä. Jätin auton metsätielle parkkiin ja jatkoimme matkaa laavulle. Kyllä koirat nauttivat ja samoin minä myös. Kyllä elämäni yksi suurimmista nautinnoista on vaeltaa koirien kanssa metsässä. Varsinkin näin syksyisin lenkeistä nauttii suuresti. Syksyinen metsä on kaunis ja on ilma on raikasta hengittää. Myöskään mitkään pikkuotukset eivät häiritse

Lenkillä ollessa alkoi mieli tehdä treenaileen jotain koirien kanssa. Soiteltiin Helin kanssa ja sovittiin, että lähdetään jäljestään.

Kävin hakemassa kotoa tarvittavat välineet jja palasin takaisin Uitonloukolle. Tein Sitkulle pellolle jäljen, olisiko ollut n.parisataa metriä pitkä. Jäljellä oli satunnaisesti palkaa ja se mutkitteli hieman ja siinä oli yksi melko jyrkkä kulma. Metkun jälki oli aika lyhyt ja siinä oli palkka joka askeleella. Jälkeä tehdessä ajattelin, että mitenkähän Metkulla onnistuu makupalojen syönti, pellolla kun oli aika pitkä heinä.

Heli teki Sakulle metsään jäljen.

Jälkien vanhetessa menimme tekemään esineruudun. Olimme reippaita ja talloimme 50x50 kokoisen alueen. Vein ensin Sakulle kolme esinettä. Saku lähti reippaasti hakemaan ja toi kaksi ensimäistä esinettä hyvin. Kolmannen kanssa oli sitten hieman vaikeuksia. Saku kyllä löysi esineen, mutta jostain syystä Saku ei halunnut tuoda sitä millään Helille. Lopulta kuitenkin Saku päätti, ettei kai se muu auta ja niin se toi esineen.

Sitkullahan on ollut viime aikoina vaikeuksia ruudussa. Se ei ole tahtonut etsiä esinettä ja yleensä se on alkanut temppuilemaan ruudussa, edennyt hetken matkaa ja pysähtynyt istuskelemaan ruutuun tai pyörinyt ihan päämäärättömästi. Tänään se oli kuin uusi koira. Vauhtia ja intoa oli hyvin. Aluksi etsiminen oli aika holtitonta, mutta kun se oli saanut  purettua liiat höyryt, alkoi esineitäkin löytyä. Oli kiva katsoa sen työskentelyä, kun se nautti ilmiselvästi tekemisestä.

Metkun kanssa veimme esinettä muutaman kerran metsään ja lähetin sen hakemaan sitä. Kun Metku oli hoksannut mitä sen tuli tehdä, kävi se noutamassa esineen ihan reippaasti.

Sitten aikaa olikin jo kulunut reilu tunti Metkun jäljen teosta, joten lähdimme takaisin pellolle ja ajoin Metkun kanssa jäljen. Siinähän kävi kuten olin ajatellut, Metkun oli tosi vaikea saada makupaloja heinien seasta. Asia ei onneksi ollut ongelma, Metku haistoi jokaisen jalanjäljen, vaikka ei syönytkään kaikia makupaloja. Olin kyllä niin iloinen Metkun työskentelysta, se oli niin taitava Makupaloja voi ilmiselvästi vähentää jäljellä, kyllä Metku tietää mitä sen tulee tehdä.

Sitku jäljesti myöskin tosi hyvin. Mutkat ja kulma ei tuottanut sille ongelmia vaan se jäljesti tosi tarkasti, nenä maassa koko ajan. Hieno tyttö

Kotiin tultua ajattelin, että kyllä taitaa koirillekkin lepo maistaa. Kyllähän Sitku alkoikin lepäämään, mutta Metkulla oli vauhti päällä ja se olisi ollut varmasti valmis lähtemään heti uudelleen lenkille.

Päätin sitten, ettemme mene SItkun kanssa tokokokeeseen. Pitää yrittää saada liikkeet varmemmiksi, ei kannata opettaa Sitkua siihen, että kokeessa ei tarvitse tehdä kunnolla. Tuleehan noita kokeita.