Kävimme lauantaina Sitkun kanssa tokokisoissa Seinäjoella. Aamulla ei tuntunut ollenkaan perhosten kutittelua vatsassa, ja muutenkin kisoihin lähtö tuntui nihkeältä. Liekkö sitten kisat oleet liian lähellä, tavallisesti kun kisaamaan joutuu ajelemaan useammpia kymmeniä kilometrejä. Sää oli kaikinpuolin sopiva tokoiluun, pilvistä ja viitisentoista astetta lämmintä. Sitku oli ihan reippaalla mielellä, lähti innoissaan autoon, kun sai yksin lähteä, ilman Metkua.

Saavuimme sopivasti paikalle ja siinä hieman jaloiteltua ja paikkaan tutustuttua menimmekin paikallaoloon. Sitku oli ainoa luokkansa edustaja, joten kaveriksemme tuli kaksi alemman luokan koiraa. Paikallaolo sujui hyvin, 10 arvoisesti. Seuraamisliike lähti hyvin käyntiin, tuomari sanoi myöhemmin että se oli erinomaista. Puolessavälissä seuraamiskaaviota alkoikin sitten tapahtua. Kentän vieressä meni autotie. Sitä pitkin saapui musta vanha, pahaääninen pakettiauto, joka juuri meidän kohdalla pysähtyi ja kääntyi siinä tiellä.Sitkun keskittyminen herpaantui, ja se alkoi katsoa sitä autoa. Sitten tapahtui jotain, mitä en oikein ymmärrä vieläkään. Sitku pelästyi ilmeisesti sitä autoa niin, että se meni totaalisesti lukkoon   Seuraaminen meni ihan haahuiluksi. Pisteitä ei tullut kuin 5,5. Liikkeestä istumaan meni seisomiseksi. Tuomari meinasikin liikkeen jälkeen, että hän olisi kävellyt kotiin, jos koira olisi istunut Sitku kun oli niin hämmentyneen oloinen.Tämän liikkeen jalkeen yritin tuomarin kehoituksesta rentouttaa Sitkua, mutta jokin sillä oli vialla, eikä se palautunut. Seuraavat pari liikettä menivät päin prikkalaa ja päätin keskeyttää kisan. Tuomari oli samaa mieltä kanssani, että olisi ollut turha jatkaa.

Ikinä ennen ei Sitku ole käyttäytynyt noin. Olen miettinyt pääni puhki, että mistä moinen käytös voi johtua. Sitkulla on kyllä pari kuukautta juoksusta, ja sillä on ollut hieman valeraskauden oireita. Ehkä minä itse jännitin, mikä samalla heijastui sitten Sitkuun, vaikka en kyllä itse tunnistanut jännitystäni. Sinänsä kisoille on sama vaikka ne menivät penkin alle, kisoja tulee ja menee.

Lauantaina Metku osoitti olevansa aito hoffi Tein illalla täytekakun. Jätin kakun pöydälle ja poistuin työhuoneeseen. Kun palasin hetken kuluttua  keittiöön oli kakusta häipynyt melkein puolet Metku istui  lattilla ja aivan kuin kysyi, että "mitenhän minä saisin tuon lopun, kun en ylettynyt syömään kaikkia?" Onneksi se ei huomannut kiivetä pöydälle. En enään muistanutkaan, että pöydälle ei paljon kannata jättää ruokia, kun on hoffi talossa. Duska oli aikoinaan aikamoinen ruokarosvo. Koitimme kaikki keinot, että olisimme saaneet ruuan varastelun loppumaan, mutta mitkään temput eivät auttaneet. Ainoa keino oli, ettei mitään ruokaa jättänyt pöydille, ja siltikin se onnistui joskus nappaamaan itseleen syötävää. Juuri edellisenä  viikonloppuna muistelimme Duskan tempauksia ruuan varastamisen saralla. Se esim.söi mökillä  kerran reilun kilon grillimakkaraa. Loppuillan se istuskeli maha jalkojenvälissä pullottaen ja me katselimme kateellisena, että olisi ne maistuneet meillekkin.  Kerran Duska varasti Rimadyl-särkylääkepurkin ja aukaisi sen ja söi n.15 kpl tabletteja, eikä sille tullut siitä mitään oireita. Se oli kyllä taitava siinä ruuan varastamisessa. Jätin kerran kattilan kansi päällä pöydälle ja lähdin asioille. Kun  tulin kotiin oli kattila kansineen meidän sängyssä, ja ruoka oli syöty. Ihmettelen vieläkin, miten se oli saanut sen kuljetettua sinne sänkyyn kansineen. Duskan maha oli kyllä terästä, en muista että sillä olisi ollut kertaakaan maha kipeä, vaikka se söi kaikkea mahdollista.

Duska