Kyllä koiraihminen on sitten valmis tekemään vaikka mitä, kun asia liittyy koiriin. Ei paljon muun asian takia viitsisi tehdä sellaista matkaa, mikä me tehtiin Matilaisen Annen ja Taikan sekä Metkun kanssa lauantaina. Olimme ilmoittaneet koiramme Turkuun 22.1.2011 olevaan Kv-näyttelyyn. Hoffien arvostelun piti alkaa puoli yhdentoista aikoihin, mikä olisi ollut ihan inhimillinen aika, mutta suuresta koiramäärästä johtuen pennut ja junnut siirrettiin toiselle tuomarille ja arvostelu alkoikin jo puoli kymmenen. Se tiesi käytännössä jo kolmelta ylösnousua   Kahvit juotuani laitoin Metkun autoon ja ajelin Annen ja Taikan luo. Yön aikana satoi lunta ja tiet olivat ihan lumenpöperössä, eihän aura-autot olleet vielä ehtineet joka tieosuuksille. Matka taittui kuitenkin ihan hyvin, vaikka liikennettä oli yllättävän paljon ottaen huomioon ajankohdan. Teimme matkalla yhden pysähdyksen, jotta koirat pääsivät hieman jaloittelemaan. Olimme hyvissä ajoin perillä. Ilmoittautuminen sujui hyvin, rokotusten tarkastajia oli tarpeeksi ja täytyy antaa kiitos yleensäkkin henkilökunnalle ystävällisestä toiminnasta.

Majoituimme kehän laidalle ja aloimme odottaa näyttelyn alkamista. Metku ei ollut milläskään metelistä tai muista koirista. Laran saapuessa paikalle sisarukset tervehtivät toisiaan hieman nuuskutellen ja  sen jälkeenpä ne eivät olleet toisiaan oikeastaan näkevinäänkään. Larasta oli kasvanut hieno hoffi-neiti. Oli myöskin mukava nähdä kasvattaja-Seijaa.

Itse kehässä oleminen sujui odotettua paremmin, Oliko sittten aikainen herääminen väsyttänyt Metkun vai mistä johtui, kun kengurubensaa ei ollut, vaan Metku juoksi asiallisesti ja seisominenkin onnistui hyvin. Mitä nyt omistaja hieman häsläsi remmin kanssa, sotkien sen välillä Metkun jalkoihin. Kukahan opettaisi minulle tuota kehässä esiintymistä Tuomarina oli Yvonne Cannon Irlannista. Metku sai hyvän arvostelun: Femine bitch. Exl head propotions, Exl topline. Nice lenght of body. Well angulated. Moves well in profile. Moves little close behind, but still young. Well presented. Tällä arvostelulla Metkulle tuli KP ja ROP.

Sitten alkoikin aikuiset hoffit. Taika menestyi hienosti, ollen Nuo 1 Eri ja Sa sekä PN4.(korjattu tulos)

Arvostelujen jälkeen veimme koirat autoon ja sitten alkoikin näyttelyn kiinnostava osuus eli lähdimme kiertelemään myyntikojuja. Olihan siellä kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin. Ostin mm.Metkulle sellaisen oravan näköisen motivointilelun, jota myyjä kehui kovin kestäväksi. No, se kesti kotona 5 mm Metkun hampaissa, kunnes se tuli tiensä päähän. Kuinkahan nopeasti olisi hajonnut ei niin kestävä lelu Toivotaan, että ostamani nahkapatukka on lujempaa tekoa.

Näyttelyn jälkeen ajoimme kyläilemään Turun keskustaan. Kävelimme hieman keskustan tuntumassa, kokeilimme mennä ritilärappusia, ohitimme muutaman koiranulkoiluttajan sekä kävelimme rakennustyömaan viereen rakennetun suojakäytävän läpi. Nousimme myöskin kerrostalon rappusia kolmanteen kerrokseen jacalas tullessa tulimme  hissillä. Kaikista näistä koiramme suoriutuivat ihan kiitettävästi. Kyläpaikassa koirilla loppuikin sitten hillitty ja asiallinen käytös, ja ne pistivät mukavan leikin olohuoneen sohvillä pystyyn. Valitettavasti me ihmiset olimme niin tylsiä, että kielsimme sen. Kahvittelun jälkeen olikin aika lähteä kotia kohti.

Ajokeli oli parantunut huomattavsti aamusta. Ja kyllähän mieltä lämmitti hyvin sujunut näyttelykin, joten matka ei rasittanut juurikaan. Annen kanssa riitti puhuttavaa ja koirat nukkuivat koko matkan. Olimme kotona puoli kahdeksan maissa. Kotona ei kyllä jaksanut tehdä erikoisempaa, käytin koirat pienellä lenkillä. Koirat ruokittua ja suihkussa käytyäni asetuin sohvalle tarkoituksena katsoa elokuva, mutta heräsin siitä puoli yhden maissa ja siirryin omaan sänkyyni nukkumaan.

Isot kiitokset Annelle ja Taikalle hyvästä matkaseurasta. Otetaan joskus uusiksi.

Yritin ottaa Metkusta hienoa kuvaa kera pytyn ja ruusukkeiden, mutta Metkua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa moinen touhu