Lauantaina olimme hyvissä ajoin lähdössä reissuun. Matkamme alkaisi Kokkolan näyttelyllä. Hoffien arvostelu alkaisi vasta 12 maissa, mikä oli harvinaista herkkua. Yleensä hoffit arvostellaan heti aamusta.

Heli tuli hakemaan meitä hieman puoli yhdeksän jälkeen. Lastasimme tavarani autoon ja Saku ja Mektu hyppäsivät takakonttiin. Hyvin ne sinne mahtuivatkin.

Matkamme pysähtyikin melkein alkuun. Lapualla oli tapahtunut maitoauton ojaan ajo. Kuski oli ilmeisesti nukahtanut rattiin ja autoa nostettiin juuri ylös ojasta. Odottelimme seisoskellen kymmenkunta minuuttia.

Kuulimme myöhemmin, ettei kuskille ollut käynyt onneksi pahemmin.

Jatkoimme matkantekoa ja saavuimme sopivaan aikaan näyttelyalueelle. Hoffeja oli ilmoitettu kaikkiaan 7 kpl:tta näyttelyyn. Metkun luokassa oli kaksi koiraa, muuten koiria oli yksi/luokka. Tuomarina oli Marjo Järventölä. Hänellä oli melko tiukka linja, yksikään koira ei saanut SA:ta.

Saku oli ensin kehässä, saaden EH:n. Saku esiintyi hienosti, muistaakseni arvostelussakin mainittiin hienosta luonteesta.

Metkun kanssa kehässä oli toinen junnunarttu. Ennen kehään menoa ohittaessamme kilpakumpanimme, se hieman ärähti Metkulle. Itseäni hieman jännitti ennen kehään menoa, että jäikö Metkulle mieleen ärähdys ja miten se suhtautuisi koiraan kehässä. Huoleni oli aiheeton, ei Metku tainnut edes huomata kaveria . Metkun arvostelu oli ensin. Hyvinhän Metku hoiti homman, minun hermoilusta huolimatta . Metkuli sai ERI:n ja oli luokkansa ykkönen. Tuomari kehui lopuksi, että koira on hyvin kehittynyt ja erittäin lupava, muttei vielä SA:n arvoinen.

Näyttelyn jälken kävimme Absilla syömässä ja jatkoimme matkaa. Yövyimme lapsuuteni kotitalossa. Ilta kului televisiota katsellen ja  koirien kanssa lenkkeillen. Menimme aika aikaisin nukkumaan, olisihan seuraavana päivänä pitkä ajomatka edessä.

Aamulla heräsimme aikaisin, matkakuumetta taisi olla ilmassa Söimme aamupalan ja ruokimme koirat ja lähdimme ajelemaan kohti Oulua ja Kuusamoa. Heli oli ajotuulella ja hän ajoikin melkein koko matkan perille asti.

Oli mielenkiinoista huomata, että heti kun tuli maininta porovaarasta, alkoi poroja ilmaantua tienvarsille ja osa oli tielläkin.

Olimme perillä hieman kolmen jälkeen. Saimme mökin avaimet ja asetuimme taloksi.

Leirintäalue oli rauhallinen, matkailijoita ei ollut kovinkaan paljon. Purimme tavarat ja kävimme lenkillä. . Istuskelimme nuotiopaikalla mökin edessä iltasella ja suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa. Ajattelimme käydä näin aluksi kiertämässä hieman lyhyemmän lenkin, matkaa kertyisi n. 6 km ja se reitti kulkisi Oulangan kanjonissa.