Tänään olimme Sitkun ja Metkun kanssa peltojälkitreeneissä. Oli tosi kivat treenit. Meillä on tosi mukava ryhmä, kouluttajat ovat asiansa osaavia ja kannustavia. Sitkun kanssa kokeilimme tänään ruuan vähentämistä jäljellä ja tuntui, että jälki meni paremmin nyt kun ruokaa ei ollut niin runsaasti, Sitku jaksoi tehdä työtä hyvin ja tarkasti. Nyt pitää alkaa harjoittelemaan esineiden ilmaisua ja jälkeäkin voisi jo varmaan pidentää. Voi kun olisin maanviljelijä, niin olisi pellot omasta takaa missä harjoitella

Metkulle tein noin 4 metriä pitkän makkarajäljen. Jäljen ajossa ei Metkulla ollut ongelmia, ehkä vauhtia saisi olla hieman vähemmän, mutta eiköhän sekin ajan myötä tasaannu.

Metku on kasvanut kovasti, tänään paino oli 15 kg. Kuten Seija-kasvattaja sanoi, luonnetta  löytyy. Pienistä ei Metku hätkähdä.  Rafan kanssa tahtoo tulla välillä erimielisyyttä leluista yms. Piiruakaan ei Metku anna Rafalle periksi, ja tappeluksihan se tahtoo välillä mennä kun Rafa on samanlainen jäärä. Metkulla on muutama suunnilleen samanikäinen pentukaveri, joiden kanssa leikki sujuu ihan mukavasti.  Sitku on suuri auktoriteetti, jonka arvovaltaa ei Metku aseta kyseenalaiseksi (ainakaan vielä, ja toivotaan ettei koskaan)

Metku rakastaa kovasti kenkiä On tapahtunut useamman kerran, että kun joku perheemme jäsenistä on ollut lähdössä ulos niin kenkä on hukassa. Välillä kenkä löytyy, mutta on muutaman kerran käynyt, että kenkää ei löydy mistään ja sitten se vaan ilmestyy myöhemmin jostakin

Kynsien leikkaaminen tahtoo mennä tahtojen taisteluksi. Heti kun otan Metkun ja alan leikkaan kynsiä alkaa kamala valitus ja pyristely. Metkulle ei ole sattunut vielä koskaan kipeää kynsiä leikatessa, mutta vastaa täytyy panna. Vielä en ole periksi antanut, enkä anna, kynnet leikataan, vaikka kuinka Metkua harmittaa. Eiköhän se ajan kanssa ala sujumaan.

Elämä ei näiden kaverien kanssa ole yksitoikkoista, vaan joka päivä on erilainen ja aina itsekkin oppii uutta.