Olimme mieheni ja siskon perheen kanssa juhannuksen maissa pari viikkoa Kreetalla. Vuokrasimme sieltä talon ja tutustuimme saareen autoilla sekä skootterilla ajellen. Loma oli aivan upea. Ainoa miinus lomalla oli, etteivät koiramme olleet mukana.

Talomme Malemmessa.

Koirat jäivät tyttäremme hoitoon kotia. Muuten kaikki oli sujunutkin hyvin, mutta Metku oli oppinut uuden pahan tavan. Se oli huomannut, että aidan yli on helppo hypätä ja niinpä se oli usein löytynyt etupihalta. Harmillinen tilanne, kadullamme asuu useita lapsia ja MEtku ei ole kovinkaan lapsiystävällinen. Toivottavasti ei satu Metkun ja lasten yhteentörmäystä.

Kreetalla oli suhteellisen vähän koiria. Irtokoiria ei juurikaan näkynyt. Iltaisin, kun aurinko oli laskenut ilmestyi kaduille muutama koira, mutta niilläkin oli pannat kaulassa.

Tapasimme kuitenkin ajomatkallamme erittäin hurmaavan nuoren koiran. Koira muistutti ulkoisesti kovasti hovawarttia ja luonteeltaan se oli kuin Metku.

Koiran nimi oli Dino ja se oli 7 kk ikäinen. Se mm.hurmasi minut tuomalla ison kukkaruukun kukkineen päivineen ja vieläpä oikein päin

Taverna itsessään oli paras ruokapaikka mihin törmäsimme. Sen ruoka perustui luomu- ja lähiruokaan. Ruokailun aluksi kävimme valitsemassa keittiössä ruuat mitä halusimme syödä.

Kävimme paikassa syömässä pariin kertaan, vaikka matkaa sinne tuli muutama kymmenen kilometria erittäin mutkikasta ja kapeaa vuoristotietä. Ensimäisen kerran käydessä siellä oli kuvaamassa englantilainen filmiryhmä jotain ruokaohjelmaa. Tunnistaako kukaan kokkia ?

Olihan se loma ihana, mutta kyllä oli kiva tulla kotiinkin ja nähdä taas koirat. Nyt vaan pohdimme kovasti, miten saisimme koirat joukkoon ensi kesänä.