Sain puhelinsoiton Helsingistä. Perheen 17-vuotias hoffi oli kuollut ja nyt heillä oli suuri ikävä . Aikamme juteltua tulimme siihen tulokseen, että Capone olisi sopiva koira heille. Lauantaina sitten Capone lähti kohti uutta kotia. Olimme Caponen ja Hipun kanssa juna-asemalla vastassa. Pojat käyttäytyivät hienosti asemalla. Junan saapuessa asemalle ei kumpikaan pelännyt vaan uteliaasti ne katselivat junasta pois tulevia ihmisiä. Capone tunnisti uuden perheenjäsenensä ihmisjoukosta ja tervehti iloisesti. Ajelimme meille ja parin tunnin kuluttua lähti Capone kohti uutta kotia. Illalla sain puhelinsoiton. Capone, jonka uusi nimi on nyt Lionel eli Leo, oli käyttäytynyt hyvin , oli syönyt puruluuta ja nukkunut junassa ja heti perille päästyä oli ollut kova vauhti päällä 

Kävimme junalle saattokeikan jälkeen Hipun kanssa kävelyllä kaupungilla ja parissa liikkeessä. Hippu tykkäsi kun ihmiset silittelivät ja juttelivat sille. Melkein heti kotiin tultua lähdimme treeneihin. Kävimme ensin tottiskentällä Metkun kanssa tottistelemassa ja sitten siirryimme metsään. Teimme kevään ensi esineruututreenit isoille koirille. Hipun kanssa kuljeskelimme hieman ruudussa ja yllättäen sieltä löytyi muutama lelu , kukahan ne sinne oli unohtanut 

Nyt on reilun kahden kuukauden urakka ohi. Ajatukset ovat ristiriitaiset. Ehdin kiintyä jokaiseen pentuun, kaikki olivat suurenmoisia persoonia.  Mieli on toisaalta iloinen, kaikki pennut ovat saaneet ihanat kodit. Toivottavasti uudet omistajat jaksavat muistaa minua joskus kuvilla ja kuulumisilla.

Onneksi meille jäi tuo kulta Hippu