Vuorossa olisi jälleen paluu arkeen. Tulimme eilen illalla kotiin. On kiva olla reissussa, mutta onhan se kiva tulla kotiinkin. Varsinkin, kun tyttö oli pitänyt kodin järjestyksessä, tai ainakin oli siivonnut hyvin kun tiesi meidän tulevan Viikko kului nopeasti. Raivasimme siskojeni ja muutaman muun henkilön kera syntymäkotini aittoja ja navetan. Saimme saaliiksi ison vaihtolavan roskaa ja vielä jäi ensi kesäksi urakkaa, Ilma olisi voinut olla hieman viileämpi, mittari näytti 30 astetta. Olimme varanneet koko viikon työntekoa varten, mutta kun olimme niin reippaita jäikin meille muutama vapaa päiväkin.  Viikonloppuna meillä oliki sitten serkkijen tapaaminen. Joukossa oli henkilöitä joita en ollut tavannut kolmeenkymmeneen vuoteen ja olihan siellä henkilöitä joita tapasin ensi kerran.

Ensi viikonloppuna lähdenkin Helin, Sakun ja Metkun kanssa Tervakoskelle hoffien erikoisnäyttelyyn. Suunnitelmat muuttuivat hieman, kun Sitku aloitti juoksunsa. Tarkoitus olisi ollut osallistua tokokisoihin ja näyttelyyn. Joudumme perumaan tokokisat, koska juoksuisen nartun kanssahan ei voi osallistua kokeisiin. Katson myös parhaaksi jättää Sitkun pois matkasta, koska menemme Sakun ja Helin kanssa samalla autolla ja yövymme yhteisessä mökissä. On meidän kaikkien kannalta parempi, että Sitku jää kotiin. Tuleehan noita nättelyitä

Metku on oppinut pari uutta asiaa, toinen ei välttämättä niin hyvä juttu, se hoksasi miten pääsee sänkyyn On aika kiva herätä aikaisin aamulla, kun nälkäinen pentu hyökkää täynnä energiaa päällesi hyppimään

Toinen asia olikin sitten kivempi. Kävin aamulla uittamassa Sitkua ja otin Metkun mukaan. Sitkun uidessa Metkun kiinnostus heräsi ja se meni kahlaamaan. Menin myöskin kahlaamaan ja Metkuhan lähti perään. Ehdin jo säikähtää, kun se ui ohitseni ja jatkoi menoaan. Olin jo menossa perään, peläten sen hukkuvan. Metkulla ei ollut kuitenkaan mitään hätää, se kävi kierroksen uimassa ja palasi rannalle Harmi, kun kamera ei ollut mukana.